Pikku-Matti kuntoutuksen maailmalla

Kun edellisellä vuosituhannella, 1970 -luvun lopulla, aloitin kuntoutuksen ensimmäiset opinnot, enpä arvannut mitä tuo matka aatoksissa ja tekemisissä pitikään sisällään. Tuohon aikaan aloitin kuntohoitajaopinnot ensi Diakoniaopistolla ja opinnot päättyivät Sairaanhoito-oppilaitokselle.

Meidät opetettiin pikakoulutuksella hieromaan ja kävelyttämään mummoja sen ajan tiedoilla ja taidoilla; kaikki kunnia opettajille – ainakin he saivat kiinnostuksen alaa kohtaa lisääntymään. Kyseisinä aikoina kylvettiin myös uusia ajatuksia; sairaan hoitamisen rinnalle nostettiin ennaltaehkäisevät toimet – yhteiskunta kiinnostui hoitamaan ihmisten terveyttä!

Minun hoitamisen kulttuuri tuohon aikaan yksityisellä hoitopuolella oli pitkältä palauttavaa; hierontaa, lämpöä ynnä muuta ja syystäkin! Silloin tehtiin vielä paljon ruumiillista työtä ja/tai yksitoikkoisia vaihetöitä. Itse näin asian isossa kuvassa niin, että kuntoutuksen ammattilaiset, fysioterapeutit, kuntouttivat ja sairaanhoitajat hoitivat lääkärin määräyksestä ja lähetteillä. Jotenkin näen vielä rippeitä tuosta ajatusmaailmasta…

Kehityksen kelkassa

Lisäopintojen myötä (Terveydenhoito-oppilaitos, vrt. entiseen) ammattitaito kehittyi, eikä pelkästään minun, vaan monen muun fysioterapeuttikollegan kiinnostus alkoi herätä aktiivisemman kuntoutuksen suuntaan. Työnteko helpottui, koneellistui, aivojen käyttö lisääntyi, Suomesta alkoi muodostua nykyinen hyvinvointivaltio.

Terveydenhuollon kehittymisen myötä eliniän odote parani, hoidot, ravinto, liikkuminen ja tietoisuus omasta fyysisestä kunnosta lisääntyi. Tuli hölkkäbuumeja, aerobiccia, kuntosaleja jne. jotka tukivat fyysisesti keventyneen työn lieveilmiöitä; kasvaneita ympärysmittoja ja rupsahtaneita kuntoja.

Operoin jonkin aikaa vielä yksityisessä kuntoutusmaailmassa, mutta halusin kokea muutakin työtä ja sain siihen mahdollisuuden.

Muutaman mutkan kautta palauduin takaisin kuntoutuksen maailmaan ja opetustyöhön Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun fysioterapian koulutusohjelmaan päätoimiseksi tuntiopettajaksi. Neljä vuotta kyseisessä pestissä olivat valaistumisen aikaa. Talossa operoineet pioneerit muuttivat koulutusta ja meikeläisen ajatusmaailmaa: biopsykososiaalinen lähestymistapa, toimintakyky ja voimavarasuuntautunut työote jättivät jälkensä.

Kuntouttamisesta tuli kuntoutumista, asiakkaasta aktiivinen oman elämänsä asiantuntija ja kuntouttajasta kuntoutumisen asiantuntija.

Toimintakyvyn kokonaisuus tikun nokkaan: diagnooseilla ei ollutkaan toimintakyvyn näkökulmasta niin ohjaavaa merkitystä. Oli siinä keski-ikäisellä pojalla sulattelemista!

Perushoitaja + kuntohoitaja = lähihoitaja?

Nykyisessä toimenkuvassani olen päässyt silmäilemään lähihoitajien koulutusta ja kaikkea kehitystä en katso hyvällä. Uusista tutkinnonperusteista on likipitäen häipynyt kuntoutus -sana ja tuo vanha kuntoutumisen tukeminen -tutkinnon osa on viety historian arkistoihin – harmi, sillä mielestäni se olisi olennainen osa heidän koulutustaan ja ammattitaitoaan.

En tunne kaikkien opettajien ja oppilaitosten tulkintaa uusista tutkinnonperusteista ja toivonkin, että tämä on vain vetäytyvän kouluttajan vääristynyt näkemys, että lähihoitajista ollaan tekemässä pieniä sairaanhoitajia!

Pahinta peläten ja parasta toivoen!

Matti Ländén
kouluttaja, fysioterapeutti
Koulutuskuntayhtymä OSAO

Kuva: Roine Piirainen

Tietoa blogista

Laatua hoivatyöhön -blogi on osa Laatuhoiva -hanketta. Blogiin kirjoittavat hanketyöryhmän jäsenet.

Blogi on suunnattu erityisesti ikääntyneiden hoitotyön parissa toimivien ammattilaisille. Kirjoitamme näkökulmia ja pohdintoja hankkeen ydinaiheista; ikääntyneiden hoitotyön osaamisesta, työhyvinvoinnista, työssäjaksamisesta, yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta sekä johtamisesta.

Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu yhdessä Koulutuskuntayhtymä OSAO, Oulun ammattikorkeakoulun ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa. Laatuhoiva -hankkeen rahoittajana toimii Euroopan sosiaalirahasto.

Laatua hoivatyöhön somessa ja yhteydet

Laatuhoiva -hanketta voit seurata myös Facebookissa ja muualla somessa #laatuahoivatyöhön

Lisätietoja Diakonia-ammattikorkeakoulun projektikoordinaattorilta Pasi Tauriaiselta pasi.tauriainen@diak.fi ja blogin vastuuhenkilöltä Oulun ammatikorkeakoulun Kirsi Myllykankaalta kirsi.myllykangas@oamk.fi