Toimintakykyosaamista tuleville hoitotyön ammattilaisille

Monissa ikääntyneiden hoivapalveluja tuottavissa organisaatioissa päivittäisiä toimia ohjataan kuntouttavalla työotteella asiakasta aktivoiden ja asiakkaat kohdataan aidosti voimavaroja tukien ja yksilöllisyys huomioon ottaen.

Silti edelleen joissain vanhustyön hoitopaikoissa on nähtävissä osittain vanhanaikaisia, asiakkaita passivoivia työtapoja, vaikka työskentelyn ajatellaan olevan kuntouttavaa. Kuinka paljon asiakkaan haastavasta käyttäytymisestä johtuu hänen sairaudestaan ja kuinka paljon käytössä olevasta toimintakulttuurista ja hoitajien toimintatavoista?

Kysymys kuuluu, miten pystymme kehittämään vanhoihin työtapoihin jämähtänyttä toimintakulttuuria asiakaslähtöiseksi ja tuomaan kuntouttavan työotteen luonnolliseksi osaksi arkea?

Lähihoitajien työoloja kuvaavassa selvityksessä (Erkkilä & Kangas 2020) yli 90 prosenttia vastaajista oli ajoittain tai jatkuvasti huolissaan hoitotyön laadusta. Myös HOTUS-raportissa (2015) on selvitetty hoitohenkilökunnan näkemyksiä hoitotyön nykytilasta. Tulosten mukaan hoitotyö ei ole tasalaatuista perushoidon tai kuntouttavan hoitotyön osalta. Tietoisuus ja huoli hoitotyön laadusta on ollut tiedossa jo pitkän aikaa, mutta miksi tilanteeseen ei saada muutosta?

Sopivat kuntoutuspalvelut sopivaan aikaan

Laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (STM 2020) mukaan on tarpeen löytää sopivat kuntoutuspalvelut oikeaan aikaan. Palvelut toteutetaan kotona tai palveluasumisyksikössä kuntoutus- tai palvelusuunnitelman mukaisesti. Hyvänä käytäntönä suosituksen mukaan koti-, arki- ja etäkuntoutuksen osalta on esimerkiksi kinestetiikka. Kinestetiikan toimintamallin nähdään auttavan tukemaan henkilöstön työskentelyä ja lisäämään asiakkaiden omaa liikkumista.

Vaikka uusien toimintatapojen omaksuminen ja juurtuminen vaatii aikaa, se myös antaa paljon työntekijälle. Esimerkiksi Päivi Stenmanin (2020) tutkimuksen mukaan kinestetiikan käyttöönoton myötä hoitohenkilökunnan kuormitus on vähentynyt ja työasentoihin on kiinnitetty enemmän huomiota. Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ja niistä seuranneet sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Lisäksi kinestetiikan toimintamallin on työntekijöiden näkökulmasta koettu myös lisäävän työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä, myös vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, sekä työssä onnistumisen kokemukset ovat lisääntyneet.

Uuden toimintatavan käyttöönottaminen vaatii Hantikaisen ja Hoivalan (2017) mukaan koko henkilökunnan kouluttautumista, lähiesihenkilöiden sitoutumista ja pitkäjänteistä työskentelyä. Muutosvaiheessa ollaan epämukavuusalueella, mutta se on ainoa keino mahdollistaa uusien toimintatapojen luominen ja omaksuminen.

Riittävä osaaminen mahdollistaa muutoksen

Koulutuksen näkökulmasta ajankohtaista on sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tutkinnonperusteiden uudistuminen vuonna 2024 (Opetushallitus 2022).  Keskeisenä asiana uudistustyössä ovat työelämästä nousevat tarpeet uusien työntekijöiden osaamiselle. Nyt työelämällä on mahdollisuus vaikuttaa tulevien lähihoitajien koulutukseen!

Koulutuksen laadun tulee vastata työelämän tarpeita ja antaa valmiudet asiakas- ja voimavaralähtöiseen, kuntouttavaan työotteeseen. Voi olla, että jatkossa toisen asteen sote- koulutuksessa korostetaan kuntoutus-käsitteen sijasta lähihoitajan toimintakykyosaamista.

Toimintakykyosaamisen kehittymiseksi tarvitaan käsitteen aukikirjoittamista läpi koko tutkinnonperusteiden. Jos toimintakykyosaamisen tai kuntoutuksen näkökulma jää kirjoittamatta tutkinnon perusteisiin, käy helposti niin, että se jää muiden opetettavien asioiden jalkoihin.  Toimintakykyosaaminen sisältää sekä toimintakyvyn arviointia, että konkreettisia keinoja ja menetelmiä toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen arjessa.

Opiskelijoiden riittävän toimintakykyosaamisen edellytyksenä puolestaan on opettajien asiantuntijuuden ylläpitäminen ja jatkuva kouluttautuminen uusiin toimintatapoihin. Kinestetiikka on tästä yksi hyvä esimerkki. Kinestetiikkaan perehtynyt opettaja tuo opetukseen asiakkaan voimavarojen arvioimisen ja aktivoimisen luonnollisena osana kaikkia päivittäisiä toimintoja. Otamme ilolla vastaan tiedon, että työpaikassamme OSAOn Kontinkankaan yksikössä lähihoitajia kouluttavat opettajat pääsevät jatkossa kinestetiikan  peruskurssille!

Tällä hetkellä suuri osa opiskelijoiden oppimisesta tapahtuu työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa. On tärkeää, että asiakaslähtöisyys ja kuntouttava työtapa näkyvät vahvasti myös käytännön työssä.

Työpaikan toimintakulttuurilla on merkittävä vaikutus siihen, minkälaisen mallin opiskelija kuntouttavan työotteen käytöstä saa.

Toimintamallien omaksuminen vaatii pitkäkestoista sitoutumista

Laatuhoiva-hankkeessa on toteutettu hoitajien fyysisen kuormituksen keventämiseksi kinestetiikan työpajoja, joiden tavoitteena on herättää kiinnostus uuteen toimintamalliin ja toivottavasti lisätä motivaatiota jatkossa hakeutua kinestetiikkakoulutuksiin.  Työpajat ovat hyvä alku, mutta koko henkilökunnan kouluttaminen ja pitkäkestoinen sitoutuminen on välttämätöntä uusien toimintamallien omaksumiseksi ja juurruttamiseksi osaksi työkulttuuria, kuten Hantikainen ja Hoivala (2017) kirjoituksessaan korostavat.

Toimintatapojen määrätietoinen kehittäminen työpaikalla näkyy ja kuuluu positiivisesti lisäten työpaikan veto- ja pitovoimaa. Työpaikan maine uusien menetelmien käyttämisestä helpottaa myös työvoiman saatavuutta. Satsaaminen henkilökunnan osaamiseen on tulevaisuutta ajatellen äärimmäisen tärkeää.

Teksti:

Tiina Pesonen, TtM, ft (AMK)
Tuntiopettaja, OSAO – Kontinkankaan yksikkö
tiina.pesonen@osao.fi
p. 050 592 2279

Mervi Kaikkonen, TtM, ft (AMK), AmO
Lehtori, OSAO – Kontinkankaan yksikkö
Potilassiirtojen ergonomiakortti -kouluttaja, Yinjooga -ohjaaja, Kinestetiikka Tutor (2021)
mervi.kaikkonen@osao.fi
p. 050 582 8837

Lähteet

Hantikainen & Hoivala (2017) Uusien toimintatapojen käyttöönotto – esimerkkinä kinestetiikan® hyödyntäminen. Teoksessa: Kulmala Jenni (toim.) Parempi vanhustyö, menetelmiä johtamisen kehittämiseen. PS-Kustannus. (s. 54-68).

HOTUS (2015) Hoitohenkilökunnan käsityksiä ikääntyneiden hoitotyön nykytilasta. Raportti 1/2015. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/04/hotusraportti-1-2015.pdf

Opetushallitus (2022) 2022-2024 uudistuvat perustutkinnon perusteet. Luettu 20.1.2022. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/2022-2024-uudistuvat-perustutkinnon-perusteet

Erkkilä S. & Kangas T. (2020) Selvitys Superilaisten kokemasta työkuormasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä 2020. SuPer, Kehittämisyksikkö, Helsinki. https://www.superliitto.fi/viestinta/selvitykset/selvitys-superilaisten-kokemasta-tyokuormasta-2020/#Selvityksen%20tulokset 

Stenman, P. (2020) Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana. Väitöskirja. Oulun yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:9789526227016

STM (2020) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tietoa blogista

Laatua hoivatyöhön -blogi on osa Laatuhoiva-hanketta.

Blogi on suunnattu erityisesti ikääntyneiden hoitotyön parissa toimivien ammattilaisille. Kirjoitamme näkökulmia ja pohdintoja hankkeen ydinaiheista; ikääntyneiden hoitotyön osaamisesta, työhyvinvoinnista, työssäjaksamisesta, yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta sekä johtamisesta.

Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu yhdessä Koulutuskuntayhtymä OSAO, Oulun ammattikorkeakoulun ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa. Laatuhoiva -hankkeen rahoittajana toimii Euroopan sosiaalirahasto.

Laatua hoivatyöhön somessa ja yhteydet

Laatuhoiva -hanketta voit seurata myös Facebookissa ja muualla somessa #laatuahoivatyöhön

Lisätietoja Diakonia-ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Pasi Tauriaiselta pasi.tauriainen@diak.fi ja blogin vastuuhenkilöltä Oulun ammatikorkeakoulun Kirsi Myllykankaalta kirsi.myllykangas@oamk.fi